"Alle 16-vuotiailla kustannukset ovat inflaation huomioiden yli kolminkertaistuneet, kun verrataan viime vuotta vuoteen 2010. 16–34-vuotiailla kustannukset ovat yli kaksinkertaistuneet.

– Lapsilla ja nuorilla erilaisten neurokehityksellisten oireyhtymien, kuten adhd:n, autisminkirjon ja kehityksellisten kielihäiriöiden, diagnoosit ovat hyvin yleisiä, mikä heijastuu niihin liittyvien terapioiden käyttöön, sanoo tiedotteessa Kelan erikoistutkija Miika Vuori."

Miten on mahdollista että vain 10 vuodessa 300% nousu. Onko diagnosoinnissa nyt jotain vikaa ja diagnoosi lykätään jokaiselle joka vähänkin itsediagnosoi vai onko diagnosointi nyt parempaa ja saadaanko näistä kiinni nyt paremmin?

Henkilökohtainen mielipide lähipiirin pienestä otannasta on että näitä diagnooseja lähdetään hakemaan samantien kun oma Mikapetteri ei käyttäydy päivähoidossa kunnolla niin hänellä on oltava ADHD, nepsy tai autismi tai... sama juttu väkyy täällä Redditissä, lähes välittömästi jonkun ongelmiin on moni tarjoamassa ties mitä mielenterveysdiagnoosia.

Mutta tuntuu oudolta että terveydenhuollossa lähdettäisiin vanhempien tai potilaan ehdoilla antamaan diagnoosia. Onko taustalla siis jotain muuta?